Se on sitten joulukuu jo melkein puolessa välissä. Eipäs olla taas tänne kirjoiteltu. Hups!

Yritän vähän muistella mitä nyt on tapahtunut.

Nestorin kävi eräs Kotkalainen nainen klippaamassa n.viikko ennen valmennusta. Pääsin tästä suht halvalla.

18.-19.11 Oltiin Ypäjällä Andreas Hessen valjakkovalmennuksessa.
Koko viikonlopun sain kuulla siitä kun en ole tosissani hevosen kanssa. (Moni muukin kyllä kuuli samasta asiasta)

Lauantaina ratsastettiin aamulla ja iltapäivällä oli ajotunti. Nestori oli ihan kamala. Se ei kuunnellu mua yhtään. Otti pikkasen päähän tommonen..

Sunnuntaina ajotunnilla pisti sitten niin vihaksi ruunan vittuilu, että sitten kyllä olin TOSI tosissani.
Nestorikin alkoi liikkumaan ihan kivasti ja saatiin Andreakselta paljon kehuja. Hää hehkutti siel maneesissa muille, et kattokaas nyt on Jaana tosissaan.
Ajettiin viel iltapäivällä tarkkuutta.
Takaraivossa oli muistikuva Savijärven tarkkuuskokeesta, missä Nestori puri kiinni kuolaimeen ja pallot vaan lenteli. Eli ajelin ekan radan rauhallisesti läpi. Andreas kellotti ajan ja yliaikaahan tosta tietysti tuli ja taas kuulin, että pitää olla tosissaan. Totesin et ok ja pyysin Nestorin laukalle ja mentiin koko rata läpi turhia hiljentelemättä. Tuloksena päivän paras aika. Jee!
Andreas siinä vähän naureskeli ja totesi taas, et nyt siel olit tosissas.

Valmnnuksen jälkeen on noi ajo hommat jätetty vähemmälle ja keskitytty kuuliaisuuteen ja muotoon kouluratsastuksen parissa. Raisa ja Miia on käyny meitä hieman auttelemassa tossa ratsastus hommassa, ku Nestori oli tosi hankala.
Nyt on jo mennyt paljon paremmin ja se kadoksissa ollut muotokin on alkanut herralta löytyä.

Soturi kävi n. viikko sitten Kouvolan klinikalla ruunattavana. Nyt jos sitten pikku herra pysyisi rauhallisempana, ku hormoonit ei enää hyrrää nii pahasti.

Huomenna Ramona käy maastoilemassa ruunalla, ku mie lähen Raisan tunnille ratsuna Vinsker. Saa nähä mitä siitä tulee;)

-J-