Tänään pääsin vihdoin ja viimein tallille.

Meillä oli Heidin kanssa heti pieni rojekti, kun tallille mentiin. Vaunujen paino piti saada selville, joten otin kotoonta mukaan ihan tavallisen vaa'an ja sen avulla yksi akseli kerrallaan punnittiin. Painoa oli onneksi ihan tarpeeksi.

Käytiin maastoilemassa minä ajaen Nestorilla ja Heidi Mandilla ratsain. Tiet olivat suurimmaks osaks jo sulaneet ja hyvässä kunnossa, mutta kyllä jouduttiin vielä vähän tarpomaan hangessa.
Nestorilla oli hieman tota virtaa eilisen vaparin jälkeen, joten sai taas ihan reilusti pitää ohjista, ettei ruuna olisi kadonnut paikalta. Mandilla oli jopa vaikeuksia pysyä perässä.
Intouduttiin siinä vähän laukkaamaan kovempaa, mut pitkään ei voitu laukata, kun Nestorin takajalat osuivat karttuun. Laukka on näemmä pidentynny sitte viime syksyn, joten nyt kun vaunut tulee rempasta, ni aisat täytyy pidentää sitten sopiviksi. Ainoa pikku juttu on, että vetoliinat ovat niin lyhyet, et saa nähä miten käy. Onhan meillä kyl viel pikalukot niihin vetoliinoihin. Niillä luulis saavan sen reiän verran lisää pituutta.
Käytii Mänttärinmäellä kääntymässä. Hauskaa oli kaikilla. Tai no Heidistä en osaa sanoa, ku Mandi oli taas just oikein kauheel tammamaisella tuulella. Välillä nimittäin Heidiltä nous savu korvista;)
Pesin Pojan jalat, kun kotia päästiin ja laitoin sen talliin kuivamaan, ku oli TAAS menny loimi tuhannen päreiks tarhassa. Ja onneks se ei ollu ku se uusin ihana villaloimi. Tuija vink, vink! Pari uutta talliloimea tarvittais.

Intouduin vielä pesee meitin valjaat, ku olivat päässeet taas vähän huonoon kuntoon. Ja olihan niissä kyl kauhee homma pestä.

Jukka lupas viikonloppuna vähän pestä vaunuja painepesurilla ennen ku ne lähtee sinne remppaan. Pyysin myös irrottamaan aisat, että päästään niitten kimppuun ja saatais ne maalattua.

Heidi muuten lupas kysellä meille niitten iskän pakettiautoa Ypäjän kisareissulle, jos vaan vaunut mahtuu sinne.