Saatiin Taru ruokkimaan meitin hevoset aamulla samalla, ku se itte kävin oman hepon ruokimassa, joten saatiin nukkua hieman pitempään.

Ajoin aamulla joskus 10.30 (muistaakseni). Vaihdoin ruuna kuolaimen Andreaksen käskystä toisin päin, jotta se ei olisi niin terävä. Ja ketjua vedettiin yhtä tiukemmälle. Ruuna oli taas heti alussa tosi hyvän tuntunen, mut vauhtia tuntu olevan hirveesti. Andreas oli vaan, et hyvä juttu, anna sen liikkua. Mie vaan taas oli myöhässä noissa kulmissa, joten ruuna meni lapa eellä. Hitsi! Oli meillä myös vähän muitakin ongelmi johtuen minusta. Luulin, että hevonen ei kuuntele, vaik vika olikin minussa. Nyt sit tiedän senkin.
Ajettiin viel tarkkuutta, jolloin Andreas nosti meitin ohjat ylärenkaisiin. Herran jestas, ku ruuna vei minua alussa. Mentiin kaikista töttöröistä ohi. Lopuks taas tämäkin onnistu, tosin mun kädet oli ihan sika kipeet. Tällä viritelmällä mun kuulemma pitäis ajaa tarkkuutta kisoissakin, etten vahingossa vie kurveissa vauhti ruunasta. Ja ääntä pitää käyttää paljon. Ennen jokaista porttia pitää sanoa hou, jotta ruuna rauhottuis. Pitää vaan harjotella kotona.
Kokonaisuus oli kuitenkin taas hyvä, ainakin valmentaja sedän mielestä. Puhuttiin siin viel lopuks ja mie sanoi, et ruuna oli niin paljon kivempi mun ajaa eilen. Setä siihen vaan sano, et varmaan olikin, mut tänään se näytti paremmalta ja siekin ajoit paremmin ja olit ryhdikkäämpi.
Kotona vaan pitää nyt harjotella ja paljon noita kaikkia asioita ja alkaa nostamaan painoja (äiti kävi ostaas ne nyt mulle)

Oli tosi tyytyväinen tähän valmennukseen. Opin niin paljon uutta, et pois alta. Nyt tekee hirveest miel päästä kokeilee näit kaikkii juttuja kotona. Meinasin, et alkaisin ajaa kentällä maneesin sijaan jos kenttä ois hyvässä kunnossa, ku sen pohja on paljon kovempi.
Oli kyl tosi kiva ajaa, ku pystysaatelee missä muodossa ruuna menee. Kotona tää ei oo onnistunu.

Kotiin ku lähettiin, ni sama rymyäminen alko taas. Pikkasen rasittavaa. Oltiin josku 6-7 välillä Takamaalla, mistä Tuija tuli hakee ruunan kotiin.