Jahas jahas rakkaat kuulijani. Soon sitten maaliskuun vika päivä. Aamutoimet tallissa klockan kuusi. Vedensekaista tihkuttelua. Plääh.

Päiväni piristys;)

Nopeusrajoitus
Poliisi oli mittaamassa ajonopeuksia. Tutkaan ajoi auto, jonka nopeus oli 22 km/h. Poliisi pysäytti auton ja sanoi ratin takana olevalle mummelille:
-Te ajoitte aivan liian hiljaa, se on aivan yhtä vaarallista, kuin ylinopeus.
Mummeli katsoi poliisia ja vastaa:
-Minä ajoin täsmälleen kyltin mukaan ja siinä oli numero 22.
-Rouva hyvä, numero 22 on tien numero.
Poliisi huomasi auton takapenkillä kaksi vanhaa naishenkilöä. Nämä tuijottivat poliisia vapisten silmät kauhusta laajentuneina.
Poliisi naurahti ja sanoi:
-Eipä tässä mitään. Silloin tällöin pitää jakaa vähän liikennevalistusta.
Toinen takapenkkiläisistä sanoi ääni väristen:
-Valistusta varmasti tarvitaan. Tulimme juuri tieltä numero 215.

Ahahaa!!! Voin vaan kuvitella, ku mummo painaa autolla 215 km/h lasissa menemään.

Ja sitten heppailuihin.
Kävin ajaas ruunan rumpsukalla pienen lenkin vaunuilla. Kummallakin oli hieman tylsää joten laskettiin urku auki menemään pitkin maita ja mantuja. Ai että oli taas lystiä. Pitäis harrastaa tota revittelyä useemminkin.

Venytin viel pojjaan jalat ja pistin se loimet päällä pihalle.

On muuten mun koulu loppusuoralla. Ens maanantaina alkaa 8 vk työharjottelu ja se olis sit siinä.