Kävin ajamassa koulua Saartian kentällä. Heidi läks mukaan, et saatiin lopuks pien tarkkuusrata pystyyn.

Harjottelin Nestorin kaa Urjalassa ajettavaa koulu ohjelmaa. Me siis ollaan lähössä sinne, ku sain vuorolleni tekijän.
Ekalla kerralla ruuna sain koiskeet joka kerta, ku otin pidätteen. Huoh!!! Toka kerta oli jo paljon parempi. Muoto pysy suht tasasena ja temponlisäyksetkään eivät olleet vaan sitä, et lähetään menee kauheeta lekuu etiäpäin, vaan se tuntui vähän venyttävän askelta. Heidi katteli, et eroja ainaskin näky.
No, kolmatta kertaa ei ois luultavasti pitäny ees yrittää, ku ruuna laitto turvan rintaa vasten ja läks menemään. Just joo!!! Kaikki aika meni siihen et yritin saada sen kuolaimesta irti.

No tästä siirryttiin tarkkuusajoon. Laitettiin muutamia portteja ympäri kenttää. Porttien väli oli vaunun leveys+ 20cm. Nostin vielä ohjat ylärenkaaseen niiku Antsa sillon valmennuksessa käski. Alku aina hankalaa. Ruuna meni,  ku pien sika ympäri kenttää, ku puri kiinni kuolaimeen. Sitten hokasin miten sen hevoisen saa toimimaan, ni johan alko tuo tarkkuuskin sujumaan. Yks keila vaan tapettiin.

Kotia ku mentiin, ni oli ruuna niin tohkeissaa, et ei voinu kävellä ollenkaan. Kotitiellä se otti muutaman askeeleen käyntiä. Että näin tällä kertaa.