Mikä ihana aurinkoinen päivä! Oikein harmitti aamupäivällä, kun piti työharjotteluun lähteä. Mutta perille päästyäni kuulin, että rafla menee kiinni jo kolmelta. Jee jee! Pääsin siis tallille.

Ette muuten ikinä arvaa mitä!? Nestorilta oli kenkä irti. Oikeesti! Tuija siinä sitten lausui pari voima sanaa. Eikä ollu ku kymmenes kerta tänä talveen. Ja Nestorihan kengitettiin vast viikko/pari sitten. Että ottaa päähän.

No eipä se menoa haitannu. Onhan ne ennenkin juossu ilman kenkiä. Muistelin eilisestä, että tiet ovat pehmeässä kunnossa, joten mitään ongelmaa ei pitäisi olla.
Lähdin ratsastamaan Nestorilla lenkin. Tuija ja ipanat lähtivät Mandilla ajelemaan. Sekalainen seurakunta meni naapurin pellolle, kun taas me pojun kanssa suuntasimme ratapohjalle. Ja virtaa oli taas hopotissa vaikka muille jakaa. Meillä oli jopa hieman erimielisyyksiä siitä, kuinka kovaa mennään ja missä. Hölkkäiltiin ja laukattiin ratapohjaa pitkin ja vettä vaan lens, ku siel oli ihan kivan kokosia lammikoita. Suunnattiin taas Mäntärinmäkeä kohti ja siellä törmättiin yhteen tuttuun ratsukkoon. Lähettiin siitä sitten yhessä kotia päin ratsastelemaan. Ja juttua taas riitti. Mukavaa saada välillä seuraa lenkille. Toinen ratsukko lähti siinä puolessa välissä matkaa tuttaviensa luokse ja me jatkettiin matkaa kotia. Mun polven reistaillessa oli pakko vaan kävellä.
Mandin porukoilla oli ollu ilmeisesti oikein rattoisa lenkki. Tuija oli jo ehtinny ottaa ori pojan pihalle ja kokeilemaan sille jotain uusia valjaita. Kaikki hepat menivat vielä ulos ottamaan arskaa. Sitä ennen kyl verotettiin porkkana säkkiä. Voi sitä pienen hevosen ilemettä, kun se suu täynnä mussuttaa porkkanoita. Huvittavia eläimiä.

Olipas taas kuivaa tekstiä.

*noniin oli! vitsivitsi. Täällä siis Tuija ja annan raporttini Mandilla ajosta. Harkattiin työhevosajoa eli edettiin ainoastaan käyntiä. Tein monen monta kertaa lyhyitä pysähdysiä: osa niistä sujui moitteetta mutta osassa Mandilta nousi savu korvista. *